Viitehintajärjestelmä ohjaa lääkemarkkinoita Suomessa.

Suomessa, kuten monissa muissa Euroopan maissa, lääkemarkkinoita ohjaa niin sanottu viitehintajärjestelmä. Tällä järjestelmällä tarkoitetaan systeemiä, jolla halutaan varmistaa, että kuluttajat saavat edullisimpia lääkkeitä, ja lääkeyritykset eivät voi hinnoitella lääkkeitä miten tahansa.

Lääkkeitä ei pidetä samanlaisina hyödykkeinä kuin monia muita markkinoilta hankittavia tuotteita, vaan ne ovat välttämättömiä ihmisten terveyden kannalta. Siksi on yleisesti hyväksytty ajatus siitä, että lääketeollisuutta säännellään ja viranomaiset pitävät ensisijaisesti huolta kuluttajien eduista. Kyseinen toimintatapa kannustaa valitsemaan edullisimmat lääkkeet, jolloin sekä kuluttajat säästävät rahaa että yhteiskunta verovaroja. Samalla lääkeyritysten välinen kilpailu kasvaa, mikä pakottaa yritykset kehittämään toimintaansa entisestään.

Viitahintajärjestelmä tarkoittaa käytännössä sitä, että Kela-korvaus maksetaan edullisimman markkinoilla olevan tuotteen perusteella. Lääkelaitos ilmoittaa neljästi vuodessa lista keskenään vaihtokelpoisista lääkkeistä; yhdessä ryhmässä on alkuperäisvalmistajan lääke, joka on yleensä kallein sekä sille myöhemmin valmistettuja rinnakkaisvalmisteita. Rinnakkaisvalmiste on siis lääke, jossa on samat vaikuttavat aineet kuin alkuperäisessä, mutta se on tullut markkinoille vasta myöhemmin.

Lääkäri saattaa määrätä potilaalleen kalliimman lääkkeen, ja kuluttaja saa tietysti sen ostaa, mutta hän saa korvauksen perustuen kyseisen hintaryhmän halvimpaan tuotteeseen. Jää siis kuluttajan päätettäväksi, minkä tuotteen hän haluaa itselleen ostaa.

Viitehintajärjestelmä otettiin käyttöön Suomessa vuonna 2009. Järjestelmään on oltu tyytyväisiä, sillä se on hyvä tapa vähentää kuluja.